PULL & BEAR

Tänään Oxford Streetillä pyöriessäni törmäsin kiinnostavan näköiseen liikkeeseen, jonne astuessani täytyi melkein pidättää hengitystä. "Ihan minun tyylistä!" olisi putkahtanut suustani ellen olisi ollut yksin. Hurmoksen vallassa kiersin kauppaa ja vihdoin sain ne kauan unelmoimani merimieshenkiset shortsit (ja sen tummansinivalkoisen t-paidan)! Molemmat samasta liikkeestä - täytyy olla jo ennätys!

Liikkeen nimi on PULL & BEAR ja merkki on alunperin Espanjasta, mutta liikkeitä sijaitsee runsaasti ympäri maailmaa. Minä rakastuin kyllä niin ikihyviksi että luulen liikkeestä tulevan ehdoton suosikkini. Plussaa ehdottomasti kauniista muovikassistakin, jota ei tehnyt mieli edes heittää pois.

Wanted: lyhyt otsatukka

Minulla on tavallisesti pitkä otsatukka, mutta ajoittain minut valtaa innostus leikata lyhyt otsatukka piristämään tavanomaista ilmettä. Nytkin suunnittelen kampaamoreissua ja otsatukan leikkuuta. Siitä asti kun helmikuussa katsoin uusimman suosikkielokuvani nimeltä Never Let Me Go, olen haaveillut samanlaisesta leikkauksesta kuin Carey Mulliganin tai Keira Knightleyn roolihenkilöillä. Haluaisin siis suoran, melko voimakkaan otsatukan.

Alla muutamia kuvia elokuvasta ja minut inspiroineista otsatukkaleikkauksista:

Itse elokuvakin on muuten aivan loistava. Suosittelen katsomaan jollet ole vielä nähnyt!

Arvoitus nimeltä tulevaisuus

Elän juuri sitä kriittistä, kutkuttavan jännää, ihanaa mutta myös vaikeaa aikaa kun täytyy päättää mitä haluaa tehdä elämällään. Lapsena oli niin helppoa unelmoida koska ei vielä oikein tiennyt elämän kirjoittamattomia sääntöjä siitä, että eivät ne unelmat aina niin helposti toteudukaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että korkealle kannattaa kurkotella ja tehdä töitä niiden vaikeamminkin saavuttettavissa olevien unelmien eteen. Vaiva kuitenkin aina jossain määrin palkitaan ja kaikilla ratkaisuilla on jokin tarkoitus ja seuraus olivatpa ne sitten oikeita tai vääriä.

Lukiossa minut valtasi kaukokaipuu, suuri into seikkailemaan ja näkemään maailmaa. Muistan istuneeni koulun oleskeluhuoneessa opiskelemassa ja katselleeni ulos ikkunasta miettien miten ankeaa onkaan olla täällä kun voisi olla jossain muualla, seikkailemassa. Kaikki se työ kuitenkin tuntui sen arvoiselta kun painoin ylioppilaslakin päähäni koulun bändin soittaessa The Beatlesia ja ymmärsin kuinka olin vapaa seikkailemaan juuri niin paljon kuin halusin.

Ja niin minä teinkin. Koin syksyisen Lontoon au pairina ja kun en jaksanut enää taistella ilkeää perheenäitiä vastaan palasin kotiin ja seuraavan kerran kun pakkasin laukkuni oli suuntana elämäni merkittävimpiin kuuluva matka Australiaan, jossa asuin vuoden ja joka ehti muuttaa minua enemmän kuin neljä vuotta lukiossa. Sydämestä jäi pala Australiaan, mutta oli aika kypsytellä uusia unelmia. Kesän olin töissä Helsingissä, asuin Käpylässä sinisessä puutalossa ja vietin päiviä Tähtitorninmäellä. Lähdin viikon varoitusajalla Hollantiin opiskelemaan oikeustiedettä, mutta neljän vaikean ja raskaan kuukauden jälkeen tein helpottavan päätöksen palata jouluksi kotiin enkä palata enää takaisin opiskeluihin. Se oli askel kohti päätöstä lähteä Australiaan muutamaksi viikoksi. Rakastin Sydneytä vielä enemmän kuin aiemmin ja tiesin minne kuulun. Ikävä ja utelaisuus auttoivat kuitenkin palaamaan Lontooseen, jossa olen nyt ollut puolitoista kuukautta au pairina ja rakastunut kaupunkiin entistä enemmän.

Tällä hetkellä minulla on useampia unelmia, joissa kaikissa yhdistyvät samat arvot ja periaatteet. Vielä en ole varma, minkä niistä reiteistä valitsen. Uskon kuitenkin että kaikella on tarkoituksensa ja että päädyn oikeaan ratkaisuun ennemmin tai myöhemmin. Oikeastaan on melko jännittävää ajatella että ei vielä tiedä mikä minusta tulee ja millaiseksi muodostan oman elämäni. Ei ihme että tätä aikaa sanotaan elämän parhaimmaksi!

Brighton!

Tänään tein päiväreissun Brightoniin, Englannin rannikolle. Lontoon kiireiseen elämään, melusaasteeseen ja ihmismäärään totutelleena meren näkeminen ja rannalla oleskelu helpotti kummasti. Oli ihanaa nuuhkia raikasta meri-ilmaa ja kuunnella lokkien kirkunaa.

Brighton Pier oli myös hulppean näköinen ja tulipa syötyä meren äärellä myös perienglantilainen fish & chips-ateria. Oikein virkistävä reissu siis! Sääkin oli ihana ja jotkut uhkarohkeat menivät jopa rannalla uimaan! (Minä en niiden joukkoon kuulunut ;)

Today I made a day trip to Brighton! It was lovely to get out of the hustle and bustle of London for a while and smell the fresh ocean air. I really liked the beach and visited also the famous Brighton Pier. When I was eating fish & chips by the beach, I really felt like I was doing something very British. 

Unelmakoti

Olen aina rakastanut päästä käymään ihmisten kodeissa, nähdä erilaisia sisustuksia ja aistia kodin tunnelmaa. Nuorempana tahdoin intohimoisesti sisustussuunnittelijaksi ja viikonloppuaamuisin tapitin hypnoottisesti sisustusohjelmia sekä luin paljon lehtiä aiheesta. Edelleen olen kiinnostunut sisustuksesta ja toisinaan haaveilen kuvaavani koteja sisustuslehtiin.

Totta kai unelmissa siintää myös se oma koti, jossain tulevaisuudessa. En ole suonut aiheelle kauheasti ajatusta, mutta toisinaan on kiva uppoutua haaveilemaan unelmakodista.

Minun unelmakotini voisi näyttää kutakuinkin tällaiselta:

Tärkeitä tekijöitä olisivat ehdottomasti:

- vaaleat sävyt
- puulattiat
- raikas, hieman merihenkinen sisustus
- pehmoinen sohva ja paljon vilttejä elokuvien katseluun
- paljon valokuvatauluja seinällä (sekä kollaaseja että yksittäisiä kuvia)
- kylpyamme
- suuri keittiö
- parveke
- kaunis, varjoisa puutarha jossa olisi kiva lukea kirjaa ja oleilla

-------


I have always loved visiting people's houses and seeing what their homes look like. When I was younger  I wanted to become an interior designer. My dream might have faded away, but I sometimes love to spend some time imagining my future house. It would definitely look something like in these pictures.


-------


pics: weheartit

Hyvää kuunneltavaa juuri nyt

Päätin listata muutamia tämän hetken musiikkisuosikkeja.
Tässä siis:

 Noah and The Whale

Viime kesänä kuunnellessani ensimmäistä kertaa First Days of Spring-albumia tiesin löytäneeni jotain suurta. Noah and the Whale valloittikin heti palan sydämestäni ja albumi soi lähes tauotta pari viikkoa. Surumielinen break up album toimi hyvin sateisissa kesäiltapäivissä. Edelleen Blue Skies omaa ihan erityisen paikan sillä jollain listalla jolle pääsee vain ne harvat kappaleet jotka jaksaa kuunnella yhä uudelleen ja silti tulee hyvälaatuisia kylmiä väreitä selkäpiihin.

Uusi albumi Last Night on Earth soi ihanan raikkaana ja toiveikkaana. Tykkään myös pirteän iloisesta Noah and The Whalesta vaikka sille surumieliselle sydämeni menetinkin.

Cut Copy

Need You Now on soinut jo niin monta kertaa että kappaleeseen olisi voinut kyllästyä. Niin ei tosin ole käynyt ja edelleen joka kuuntelukerralla tuntuu että löytää jotain uutta. Myönnettäköön että uusi albumi ei ole sytyttänyt kuten olisi voinut - ei ainakaan vielä. Mutta Need You Now on täytynyt soittaa yhä uudelleen ja uudelleen. Luulen että Cut Copyn kanssa minulla on vähän tällainen hajanainen tykkäämissuhde, sillä edellisiltäkin albumeilta on aina löytynyt muutama kappale toistosoittoon muiden jäädessä taustalle. Peukut silti uudellekin levylle!

I Was A Cub Scout

En oikein muista miten päädyin joskus muutama vuosi sitten uuden musiikin löytämisen henkilökohtaisena kultakautenani kuuntelemaan Pink Squares-kappaleen. Kuitenkin se soi uudelleen ja uudelleen. Kappale on edelleen hyvin vinkeä ja raikas. Sydämeni sykkii myös vastikään hoksaamalleni kappaleelle nimeltä Lucian. Herkät pianokohdat kunniaan. 

A Fine Frenzy

Viime kesän löytö, joka jäi pitkäksi aikaa unholaan mutta uudelleen löydettynä kuulosti entistä paremmalta. Ihanaa herkistelymusiikkia. Erityisesti kolahtaneita: Almost Lover ja Ashes and Wine. Löytyy myös riemukkaampia kappaleita, tosin pianon ääressä herkistely on tosi jees.